Ammattiylpeyttä
Alanvaihtajana saan usein kysymyksen ”Mitä sinä nykyisin oikeastaan teet?”. Viheralalla toimiminen on tuttu juttu, mutta mikä on se, joka oikeasti täyttää päivät – ainakin kasvukauden aikana?
Päivät täyttyvät hyvin erilaisesta tekemisestä. Alkukausi painottuu leikkaamiseen. Sen jälkeen alkaa kevättyöt ja kesäkukkahommat. Ennen juhannusta on viherrakennuskiirettä ja juhannuksen jälkeen tekeminen on pitkälti perushoitoa. Syksyn lähestyessä alkavat syystyöt. Läpi kauden kulkevat neuvonta ja suunnittelu. Kaikenlaista siis – ja kaikki yhtä mielekästä työtä. Nimenomaan työtä, ja vielä sellaista, jonka tekemisestä olen aidosti ylpeä.
Missioni on auttaa. Auttaa sellaisia jotka eivät halua, eivät ehdi, eivät osaa, eivät jaksa. Siksi tuntuu aina yhtä hassulta, kun joku asiakas kokee tarpeelliseksi selitellä miksi on palkannut puutarhurin hoitamaan jonkun pihansa työn. Tokkopa kukaan selittelee automekaanikolle miksi tuo autonsa huoltoon tai sähkömiehelle miksi on tilannut hänet vetämään johtoja . Ei siis puutarhurillekaan tarvitse selitellä – vuohenputken kitkeminen(kin) on hänen työtään. Ja hän auttaa kyllä ihan pienissäkin tarpeissa – ei niitä ole mitään syytä vähätellä.
Tänä kesänä olen törmännyt usealla pihalla siihen, että upean suunnitelman pohjalta rakennetussa pihassa joku kohta on muuttunut ”kaljuksi”. Perennat ovat kuolleet. Kasvupaikat ovat olleet erilaiset, ja kasvit ko. kasvupaikoille sopivia. Yhden yhteisen tekijän olen kaikissa noissa pihoissa löytänyt. Kuolleet kasvit ovat olleet tuontitavaraa. Talvi oli lumeton ja kesän lämpötilavaihtelut kerrassaan poikkeukselliset – sanoi Ilmatieteeen laitos mitä tahansa. Ilmeisesti tuo on ollut noille kasveille liikaa.
Kannattaa siis suosia kotimaista taimimateriaalia, vaikka se väistämättä on hieman kalliimpaa kuin tuontitavara. Pitkällä tähtäimellä syntyy säästöä, kun taimet pysyvät hengissä. Suomalaiset taimistoviljelijät tekevät kerrassaan erinomaista työtä, josta heidän on syytä olla ylpeitä!
Aina ei kaikkia upean suunnitelman täsmälajikkeita löydy kotimaisena tuotantona, mutta kannattaa ehkä miettiä voisiko ne korvata melkein identtisellä lajikkeella, jota viljellään Suomessa. Jos oma intressi tai omat taidot eivät riitä tuohon pohdintaan, niin aina voi pyytää apua ammattilaiselta.
Kuvien perennat ovat kotimaisia – Björkvallin Taimiston kasvatteja.