Vihertantan tarinoita

Eilen silmiin osui äärimmäisen surullinen uutinen: Suomessa on tehty ensimmäinen havainto tulipoltteesta. Tähän asti Suomi on ollut ainoa EU-maa, jossa tuota kasvitautia ei esiinny – nyt se on löydetty ahvenanmaalaiselta päärynäviljelmältä. Tautilöydös on sekä murheellinen että vakava. Kaksi kolmasosaa Suomen hedelmäsadosta on tuotettu Ahvenanmaalla, ja kaikki tulipoltteen saastuttamat hedelmäpuut joudutaan hävittämään.

Tulipolte (ruotsiksi päronpest) on Erwinia amylovora –bakteerin aiheuttama tauti, joka iskee joihinkin puuvartisiin ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluviin kasveihin. Tulipoltteen isäntäkasveja ovat muun muassa omenapuut (Malus), päärynät (Pyrus), tuomipihlajat (Amelanchier), tuhkapensaat (Cotoneaster), orapihlajat (Crataegus) ja pihlajat (Sorbus).

Tulipolte on peräisin Pohjois-Amerikasta, jossa se on ollut riesana jo yli 200 vuotta. Euroopassa ensimmäiset tautilöydökset tehtiin vuonna 1957 Englannissa ja 1960-luvulla tulipolte oli levinnyt jo ainakin Hollantiin, Tanskaan ja Puolaan. Ruotsissa ja Norjassa ensimmäiset tartunnat havaittiin vuonna 1986.

Tulipoltteen levinneisyys vuonna 2007  (kuva: Wikimedia Commons)

Eviran vuosi sitten järjestämässä kasvinterveysseminaarissa hehkutettiin Suomen olevan ainoa EU-maa, jossa tautia ei esiinny. Viime keväänä kuluttajia muistutettiin tiuhaan siitä, että Virosta halpoja taimia metsästävien on syytä perehtyä tuontirajoituksiin. Muistutusten tavoitteena oli estää tulipoltteen leviäminen tänne. Tätä kirjoittaessa ei vielä tiedetä mitä kautta tauti on Ahvenanmaalle tullut eikä sitä miten laajalle se on siellä levinnyt.

Tulipolte leviää saastuneiden taimien välityksellä. Saastuneen kasvin erittämän bakteeriliman levittäjinä toimivat ihmiset, hyönteiset, linnut, tuuli ja sadepisarat. Leviämisriski on suurimmillaan korkeissa lämpötiloissa ja ilmankosteuden ollessa korkea. Bakteerit lisääntyvät hyvin nopeasti ja ne talvehtivat puun kuoren alla.

Tämän voi kyllä syödä – tauti ei ole vaarallinen ihmisille… (kuva: APS)

Tulipoltteeseen ei ole olemassa mitään lääkettä – mitkään torjunta-aineet eivät siihen pure. Ainoa tapa päästä eroon taudista on hävittää saastuneet kasvit. Eviran varosuunnitelman mukaan hedelmäviljelmällä todetussa tartunnassa toimitaan näin:

Sairaat kasvit hävitetään mahdollisimman tarkoin juurineen. Kaadettujen puiden kannot revitään ylös, ja mahdollisesti myöhemmin ilmestyvät juurivesat tuhotaan esim. glyfosaattikäsittelyllä. Sairaiden kasvien kanssa kosketuksissa olleet materiaalit ja välineet, esim. kasvihuoneissa, työskentelytiloissa tai varastossa hävitetään tai puhdistetaan ja desinfioidaan.

Eivätkä toimenpiteet tuohon lopu…

Tulipolte ei ole pelkästään ammattiviljelijöiden ongelma. Jos tulipoltetta löytyy kotipuutarhasta, niin saastuneet kasvit on yhtälailla hävitettävä, ja samalla joudutaan todennäköisesti hävittämään myös naapurin puolella olevia isäntäkasveja. Taudin aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat luonnollisesti suurimmat ammattilaisille.

Tulipoltteen hävittämistä norjalaisessa kotipuutarhassa (kuva: Evira)

Mistä tuon vihulaisen sitten tunnistaa? Eviran kotisivulla oireet luonnehditaan näin:

Kukinnot lakastuvat ja kuolevat, kuolleet kukat kuivuvat ja tummuvat jopa lähes mustiksi, mutta yleensä ne eivät varise. Nuoret versot ja ohuet oksat lakastuvat ja kuolevat, oksat ruskettuvat ja niiden kärki taipuu alaspäin (ns. ”paimensauvaoire”). Lehtiin muodostuu nekroottisia alueita tai lehtiruoti ja keskisuoni mustuvat. Kehittyvät hedelmät ruskettuvat tai mustuvat ja näivettyvät, jäävät kiinni kasviin kuten kukinnotkin ja muumioituvat. Vähitellen tauti leviää paksumpiin oksiin ja runkoon muodostaen kuoliolaikkuja, jotka voivat ympäröidä koko oksan ja rungon. Tässä vaiheessa koko puu kuolee nopeasti. Lämpimissä ja kosteissa oloissa versoista, kuoliolaikuista hedelmistä ja kukista erittyy valkoista, myöhemmin mahdollisesti kellertyvää bakteerilimaa.

(kuva: Evira)

(kuva: Evira)

Muutkin kasvitaudit voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, joten syytä panikointiin ei ole, vaikka noita tulipolteoireita omasta puutarhasta löytyisikin. Tulipoltteen määritys edellyttää aina laboratoriotutkimuksia.

Taudin leviämistä maassamme kannattaa kuitenkin seurata. Mikäli tauti leviää omille nurkille, ja omissa kasveissa esiintyy tulipolteoireita, niin on otettava yhteyttä kasvintarkastajaan. Silläkin uhalla, että tartunta aiheuttaa rypyn naapurisopuun.

Huikean upean ruskan värjäämistä lehdistä kohta viimeisetkin varisevat maahan ja paisteinen kasvukausi lähestyy loppuaan. Nyt viheralan ammattilaiset malttavat hetkeksi hengähtää sisätiloissa. Tänään hieman toistasataa alan ammattilaista istahti Helsingin Säätytaloon, joka oli Norjan kruununprinssin vierailun jäljiltä vielä hulppeasti koristeltu kukin. Evira järjesti Säätytalossa Viheralan kasvinterveysseminaarin.

Tack Haakon!

Evira liitettäneen ensisijaisesti erilaisiin ruokakohuihin, joihin se elintarviketurvallisuusviraston roolissa väistämättä joutuu ottamaan kantaa. Mutta Evira on myös maamme kasvinterveysviranomainen. Siinä roolissa virasto suorittaa vuosittain noin 7000 tarkastusta. Mikäli tarkastusten yhteydessä havaitaan vaarallisia kasvintuhoojia, niin annetaan torjuntapäätös, ja se voi pahimmillaan johtaa sangen laajamittaiseen kasvuston hävitysoperaatioon.

Toki Eviran tarkastusten kohteena ovat ensisijaisesti ammattiviljelijät, mutta kasvintuhoojat eivät erottele ammattilaisia harrastajista. Tiesitkö, että mikäli Rosaceae-heimoon (esim. ruusut, orapihlajat, aroniat, tuomipihlajat) kuuluvista kasveista hellyydellä istuttamastasi ja rakkaudella hoitamastasi pensasaidasta  löytyisi tulipoltetta (Erwinina amylovora), niin aitaisi saisi hävitystuomion? Hävittämisen joutuisit tekemään – torjuntapäätöksen perusteella – itse, ja mikään viranomainen tai vakuutus ei korvaisi kasveja. Minä en tiennyt.

Tulipoltteen uhri (kuva: Evira)

Nyt ei kuitenkaan ole syytä paniikkiin, koska Suomi on ainoa EU-maa, jossa tuota kasvintuhoojaa ei ole vielä havaittu. Mutta seminaarissa näytettiin kuvia Norjasta. Kuvissa omakotitaloalueella aitaa kaatui, ja kaikki pensaskasvit hävitettiin. Aika pelottava skenaario…

Kotimainen kasvintuotanto on vähentynyt. Ulkomailta kasveja saadaan usein kotimaista tuotantoa halvemmalla ja kotimaassa ei kannata tuottaa kaikenlaisia erikoisuuksia, joiden kysyntä koko ajan kasvaa. Näin ollen kasvituonti on lisääntynyt huomattavasti, ja sen myötä myös uusien – ja nykyistä vaarallisempien – kasvintuhoojien riski, myös kotipuutarhoissa.

Eikä syyttävällä sormella sovi osoittaa pelkästään kauppaa. Puutarhamatkat esimerkiksi Viroon ovat hyvin suosittuja – olen itsekin sellaiseen osallistunut. Vastuunsa tunteva viherpeukalo kuitenkin aina varmistaa, että ne taimet, jotka aikoo kotimaahan tuoda, ovat terveitä.

Virolainen taimisto

Toistan nyt hieman itseäni, ja viittaan aiempaan kirjoitukseen. Jos puutarhaansa haluaa tutkitusti kestäviä ja kotimaisia taimia kannattaa hankkia FinE® -taimia.

Seminaarin jälkeen huomasin pohtivani, että luontoamme uhkaavat vieraslajit ovat saaneet sangen kiitettävästi julkisuutta, ja uskon että tietoisuus niistä on levinnyt jo melko laajalle joukolle. Toivottavasti seuraavaksi nostetaan esiin vaaralliset kasvintuhoojat, jotta yleinen tietoisuus myös niistä lisääntyisi. Tokkopa kukaan tieten tahtoen hankkii puutarhaansa mitään sellaista, joka ei ole puutarhalle hyväksi!

Minulla on huoli, jonka jaan hyvin monen muun kanssa. Huolen aihe ei ole tärkein maailmassa, mutta tärkeä kuitenkin – nimittäin mehiläisten katoaminen. Mehiläiset ovat erittäin tärkeitä kasvien pölyttäjiä, ja kolmasosa maailman ruoasta saadaan hyönteisten pölyttämistä kasveista. Ilman mehiläisiä ruokahuoltomme muuttuisi.

Kuva: Wikimedia Commons

Mehiläisten katoaminen kiinnostaa nyt tutkijoitakin. Jotkut epäilevät kadon johtuvan viruksesta nimeltä IAPV, toiset epäilevät kovakuoriaisia ja kolmannet syyttävät kännyköiden tukiasemien säteilyä. Yhtenä syyllisenä mehiläisten kuolemiin on pidetty myös neonikotinoideja, kasvinsuojeluaineissa käytettyjä nikotiinin johdannaisia. Viime viikolla Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (Efsa) nosti esiin neonikotinoidien käytön vaarat – ja nyt EU-komissio on saanut pohdittavakseen pitäisikö nuo kieltää kokonaan.

Myrkkyjä puutarhoissa on käytetty iät ja ajat. Entisajan puutarhurit turvautuivat muun muassa nikotiiniin, arseniikkiin ja strykniiniin, jotka nyt on korvattu teollisilla valmisteilla. Mutta entisajan puutarhurit arvostivat myös myrkyttömiä vaihtoehtoja ja hallitsivat erittäin hyvin kasveja suojaavat kasvit. Ilman sellaisia vaihtoehtoja meillä ei olisi luomuviljelyä.

Kuulun myrkyttömien vaihtoehtojen ehdottomiin kannattajiin, ja olen vakaasti sitä mieltä, että kotipuutarhoissa ei keinomyrkkyjä tarvita. Varsinkin kotipuutarhoissa myrkkyjen käyttö on erityisen riskialtista, koska tarjolla on kaikenlaista ja myrkkytuntemus ei välttämättä ole ihan sitä tasoa kun mitä niiden käyttäminen edellyttäisi. Toki ensisijainen vastuu on aineiden valmistajilla, mutta täällä ei ole sellaista ”kissaa ei saa laittaa mikroaaltouuniin” –varoituskulttuuria, joka on vallalla Yhdysvalloissa.

Surullinen esimerkki aineiden väärinkäytöstä on Hesarissa 26.1. julkaistu mielipidekirjoitus . Kirjoittaja kertoo huomanneensa viime kesänä miten hyönteismyrkyt vaikuttavat mehiläisiin. Hän oli sujauttanut imi­dak­lop­ri­dia si­säl­tä­viä puikkoja terassin krassiruukkuihin, kun kasveihin oli tullut tuholaisia. Loppukesästä hän oli huomannut mehiläisten kadottaneen suuntavaistonsa. Ei mikään ihme. Imidaklopridi on erittäin haitallista kimalaisille ja mehiläisille, eikä sitä saa käyttää kukkiville kasveille. Puikot, joita kirjoittaja oli käyttänyt, on tarkoitettu ruukkukasveille – siis viherkasveille sisätiloihin…

Kyllä minunkin kasveihin tulee tuholaisia. Viime kesänä alppiruusuni joutui varsinaisen kirvainvaasion kohteeksi. Sinnikkäästi suihkuttelin kasvia mäntysuopaliuoksella, ja viikon verran puutarha tuoksui lähinnä matonpesulaiturilta. Kirvat katosivat, ja pikkulinnut oppivat nopeasti mistä saavat helpon lounaan.

Jos vihaat mäntysuovan hajua tai et kerta kaikkiaan voi elää ilman torjunta-aineita, niin valitse edes luonnonmukainen vaihtoehto. Silloin tiedät, että et omalla toiminnallasi kuormita luontoa tai aiheuta mehiläiskuolemia.

Kuva: Wikimedia Commons